Valkotikka
| Valkotikka | |
|---|---|
 | |
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Elinvoimainen [1] | |
|
| |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Tikkalinnut Piciformes |
| Heimo: | Tikat Picidae |
| Suku: | Pitkänokkatikat Melanerpes |
| Laji: | candidus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Melanerpes candidus | |
 | |
| Katso myös | |
| | |
| Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK | |
Valkotikka (Melanerpes candidus) on mustavalkoinen, keskikokoinen eteläamerikkalainen tikkalaji.
Koko ja ulkonäkö
Linnun pituus on noin 27 cm. Sen pää, alapuoli ja yläperä ovat valkoiset, selkäpuoli, pyrstö sekä siivet mustat. Naamassa ja alaperässä on keltaista. Sukupuolten värityksessä on pientä eroa.
Esiintyminen
Valkotikan 4,8 miljoonan neliökilometrin laajuinen esiintymisalue ulottuu Etelä-Surinamesta ja Brasiliasta Argentiinan pohjoisosiin ja Uruguayn länsiosiin. Bernhard Christian Otto kuvaili lajin holotyypin Cayennesta vuonna 1796.[2]
Elinympäristö
Valkotikat elävät savanneilla, palmumetsiköissä ja valoisissa, avoimissa metsissä.
Lisääntyminen
Pesä on puunkolossa tai lahossa oksassa, johon naaras munii kolme tai neljä munaa.
Ravinto
Ruokavalio koostuu pääasiassa hedelmistä ja muista kasvikunnan tuotteista, vähässä määrin myös hyönteisistä. Se pitää myös hunajasta ja viljanjyvistä, ja on paikoin maanviljelijöiden riesana syömällä appelsiineja ja muita puutarhahedelmiä.
Lähteet
- Perrins, Christopher M. (päätoim.): Otavan lintutieto – Maailman linnut. Otava, 1992. ISBN 951-1-12001-8.
Viitteet
| ||||||||||
